lauantai 20. elokuuta 2016

Tehdäänkö hävikkiruoasta businesta?

Olen itsekin useasti käynyt leipäjonossa ja välillä yllättynyt siitä, että hävikkiruokaa toisinaan on hyvin paljon, että sitä on tuntunut jäävän vielä leipäjonon jälkeenkin yli. Se on tottakai hyvä, että ruokaa on kaikille, mutta yhtenä päivänä mietin, että eikö se olisi tehtaillekin ekologisempaa ja taloudellisempaa, ettei varsinkaan tietyt linjat puskisi samalla sykkeellä tuotteita ulos, jos ne eivät kerran mene kaupaksi.

Nyt sitten on paljon puhuttu tai ollut otsikoissa nämä hävikkiruokaa hyödyntävät ravintolat ja oliko yksi oikea kauppakin, joka myy (tai miten sen muotoilee) hävikkiruokaa eteenpäin. Sitä en tiedä tai osaa sanoa, että miten tällainen ideologia toimii nyt kun on kyse hävikkiruoasta, mutta jos kaupankäynnistä jotain ymmärrän, niin ostetaan halvalla ja myydään kalliilla. Voi olla, että nämä ravintolat ja mahdolliset kaupat saa raaka-aineet tai elintarvikkeet ilmaiseksi tai pientä korvausta vastaan, mutta sitten se kuten jo aiemmin totesin, niin ne myydään "kalliilla" pois.

Miksi sitten olen tästä huolissani? Sehän on hyvä asia, ettei hävikkiruokaa syntyisi tai että kaikki ruoka tulisi käytettyä, eikä se päätyisi kaatopaikalle? Olen huolissani tästä sen takia, koska olen itsekin nähnyt leipäjonoja ja osa ihmisistä on todella vähävaraisia, että he ovat ikään kuin riippuvaisia niistä ja elää niillä. Miten heille käy sitten, jos kaikki hävikkiruoka siirtyy tällaisiin ravintoloihin tai kauppoihin. Ruoat, jotka he ovat aiemmin saaneet ilmaiseksi, niin mitä sitten tai miten käy sitten kun niille lätkäistäänkin 2 euron hintalappu? Onko kaikilla varaa siihen?

En pidä tällaisia ravintoloita tai kauppoja pahana asiana, en ollenkaan, mutta olen sitä mieltä ettei ne saa vaikuttaa leipäjonoihin tai niiden toimintaan. Hallitus on varmasti iloinen siitä, jos leipäjonojen pituudet lyhenevät, mutta jos kolikon kääntöpuolena on se, että osa ihmisistä jää kokonaan ilman ruokaa, jos ei ole varaa maksaa edes sitä (tässä tapauksessa fiktiivistä) 2 euroa ruoasta, niin se on minusta väärin.


torstai 18. elokuuta 2016

Työkokeilijalla ei ole varaa sairastaa

Tämä on asia, joka on ajankohtainen ja jota olen miettinyt juuri sen ajankohtaisuuden vuoksi. Voi olla, että otsikon väittämä koskettaa myös ihmisiä, jotka ovat mukana kuntouttavassa työtoiminnassa.

Jos ajatellaan tilannetta, että olet aloittanut työkokeilun työpaikalla, jossa vaaditaan sairaanhoitajan tai lääkärintodistusta jo 1. päivältä, kun olet sairastunut tai kun sairastut. Työkokeilijat eivät välttämättä voi tai eivät saa käydä työterveyslääkärillä, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää julkinen terveydenhuolto ja äkillisissä tai akuuteissa tapauksissa se on sitten päivystys, että saat sitä kautta sitten sairaanhoitajan tai lääkärintodistuksen. Tämä todistus ei tietenkään ole ilmainen, että se maksaa arviolta 10-20 euroa. Sitten jos ajatellaan, että olet saanut 2-4 päivän sairasloman, niin epäilen ettei Kela maksa näiltä päiviltä ylläpitokorvausta ollenkaan, koska olet kotona sairaana, etkä työkokeilussa. Jos tämä asia menee näin kuten olen ajatellut, niin silloin tällainen pienikin sairasloma voi siis tehdä suurenkin loven työkokeilijan kuukausituloihin, jotka jo lähtökohtaisesti ovat pienet.

Kun moni ihminen on sitä mieltä, että työkokeilun voi rinnastaa orjatyöhön, niin tämä vaan puoltaa sitä, jos ei tavallaan ole varaa sairastaa, eikä asiassa tulla yhtään vastaan, niin pahimmassa tapauksessa nämä työkokeilijat menevät kipeänä töihin, koska pelkäävät menettävänsä 9 euron ylläpitokorvauksen, eivätkä halua maksaa päivystyskäyntejä, jotka minusta saisivat olla ilmaisia näille työkokeilijoille, koska ei edes tuo 9 euron ylläpitokorvaus riitä kattamaan sitä päivystyskäyntiä.



  

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Työllistymisen vaikeudesta

Tämä asia ehti jo oikeastaan ratketa, mutta ajattelin siitä silti kirjoittaa, mutta kerron siitä tämän blogipäivityksen loppupuolella, vaikka ei tätä blogia varmaankaan käy juuri kukaan lukemassa, mutta aiheena tämä oli nyt omassa elämässäni hyvin ajankohtainen.

Jos nyt karrikoidusti ajatellaan työttömyyttä, sitä tilannetta mikä se on ollut ja vähän mikä se on tällä hetkellä, että avoimia työpaikkoja meillä on noin 40 000 ja työttömiä vuorostaan on se lähemmäs 400 000, niin numerotkin sen kertovat, ettei kaikille työttömille töitä riitä ja että työpaikoista joudutaan todella kilpailemaan. Muutenkin vähän tuntuu, että Työ- ja elinkeinoviraston vaatimukset työn vastaanottamiseen on menneet melkolailla mahdottomiksi, jos työ pitäisi ottaa vastaan sanotaan noin 100 kilometrin säteellä, niin miten se liikkuminen, jos ei ole omaa autoa ja julkiset eivät liiku siihen aikaan, ajatellaan nyt esimerkiksi vaikka vuorotyötä.

Työttömien määrä on jo itsessään niin suuri, että tästäkin asiasta osa lehtiä on ehtinyt kirjoittaa, ettei lähes tulkoonkaan kaikki ole työkykyisiä, mutta silti he ovat työttömiä ja nauttivat työttömyysturvaa. Mitä olen tätä asiaa miettinyt, niin se, jos olet pitkäaikaistyötön, niin se saattaa vaikuttaa työttömään terveydellisesti, saattaa esiintyä yksinäisyyttä, masentuneisuutta, päihdeongelmaa. Eristäytyneisyyttä unohtamatta, siitä minullakin on kokemusta, että ei ole rahaa lähteä mihinkään, sitten päivät kuluvat kotona peukaloita pyöritellen, vaikka oikeastihan työttömien päivät pitäisi kulua siihen, että etsitään sitä työtä ja yritetään selvitä arjesta päivä kerrallaan ja jos joku onnekas töitä löytää, niin se on melkein kun löytäisi neulan heinäsuovasta.

Mediassa, työttömyydestä on nyt paljon puhuttu, koska väistämättä se on suuri ongelma ja laskee muun muassa ostovoimaa, jos ei ole rahaa millä ostaa. Paljon on myös puhuttu niin sanotusta orjatyöstä, eli työkokeilusta, kuntouttavasta työtoiminnasta, sekä työnäytteestä, eli viimeisimmästä työministerin saamasta aivopierusta.
 
Mitä tähän sitten tulee, niin olen kuullut sellaisiakin tarinoita, että työtön on liian 'sairas' vastaanottamaan työtä, mutta liian terve ollakseen eläkkeellä. Tässä on tavallaan, kaiketi ne lääkäriasetelmat vastakkain, kun meillä on kunnallisia lääkäreitä, työterveyslääkäreitä, sekä sitten nämä Kelan omat lääkärit, jos heidän lausunnot ovat ristiriidassa keskenään, toinen on toista mieltä ja toinen toista. Jos tällainen henkilö on työtön ja kuuluu työttömyysetuuden piiriin, niin tämä saattaa kuulostaa hurjalta ja kalliilta ajatukselta, mutta eikö se olisi kaikille helpompaa, että tällainen henkilö pääsisi sitten eläkkeelle. Tämä on jo sen ihmisen kannalta haastavaa ja raastavaa, jos pompotellaan lääkäriltä toiselle tai luukulta toiselle. Tämä siivoaisi myös työttömyyttä koskevia tilastoja, mutta en osaa muuten sanoa miten se vaikuttaisi. Se, että jos työkyvytön työtön, joka nauttii työttömyysetuudesta saa enemmän rahaa niin, kuin ollakseen eläkeläinen, niin tällaista tilannetta en kenellekään halua, koska rahat ovat kaikilla tiukassa.

Jotenkin tämä tilanne työttömien ja töiden osalta on niin ristiriitainen, siitä nyt ei varmasti ole kysymystäkään, etteikö työtön haluaisi töihin, mutta keinot työn saantiin on heikot. Jo mainitut työkokeilu ja kuntouttava työtoiminta on minusta askel oikeaan suuntaan, vaikka onhan se kieltämättä sellaista 'orjatyötä', josta ei esimerkiksi eläkettä kerry, eikä se välttämättä auta työllistymisyyteen, ettei välttämättä saa sitä jalkaa oven väliin tai sitten työnantajasta riippuen voi olla, että he kierrättävät näitä työkokeilijoita. Työkokeilijoiden kierrätys on sinänsä väärin ja jos en väärin muista, niin siihenkin on tai ollaan vähintään puuttumassa.

Kannustinloukut on yksi asia mikä tulisi purkaa tai keksiä sille jokin ratkaisu, ettei ne olisi enää työn vastaanottamisen esteenä. Se, että jos tienaat enemmän sillä, että istut kotona, kun että olisit työssä, niin se kuulostaa jotenkin hurjalta.

Paljon olen kuullut puhetta myös palkkaukseen liittyen, työntekijän 'aiheuttamista' sivukuluista, puhutaan myös työn sivukuluista, niin nämä sivukulut tulisi myös jotenkin ratkaista sillä tapaa, ettei ne olisi esteenä. Olen aika vakuuttunut siitä, että työnantajat palkkaisivat lisää väkeä, jos nämä sivukulut eivät olisi niin tähtitieteelliset.   

--

Valmistuin nyt kesäkuussa ammattitutkintoon. Valmistumisen jälkeen tottakai edessä oli ilmoittautuminen työvoimatoimistoon. Sitä seurasi se CV-netin päivittäminen, sekä avoimien työpaikkojen selaaminen. Avoimia työpaikkoja ei hirveästi ollut tältä alalta, johon valmistuin, niin päätin tehdä avoimen hakemuksen myös kuntarekryn sivuille.

Tämän jälkeen päätin sitten omatoimisesti tai oma-aloitteellisesti alkaa etsimään töitä ja löysinkin työpaikan tai jos tarkkoja ollaan niin työkokeilupaikan, heillä oli toki mahdollista palkata myös palkkatyöhön. Edellä jo vähän otinkin kantaa tähän työkokeiluun, että osa näkee sen 'orjatyönä', mutta näin sen enemmän mahdollisuutena, että saisin kokemusta uudelta alalta. Kävin sitten haastattelussa ja minut toivotettiin tervetulleeksi töihin. Tässä vaiheessa olin 'into piukassa', koska ei tarvinnut miettiä mitä syksyllä tekee.

Koska työkokeilupaikka oli ikään kuin varmistunut, niin päätin käydä TE-toimistolla kysymässä työkokeilupaikasta ja onko minulla mahdollisuutta palkkatukeen. Tästä ne ongelmat tai sanotaan, että 2 viikon piina alkoi. TE-toimiston täti katsoi koneeltaan, että palkkatukeen minulla ei ollut mahdollisuutta ja että kuulemma työkokeilukin oli vähän siinä, ja siinä, koska olin kuulemma liian kokenut tälle alalle, koska minulla oli tutkinto, sekä 10 kuukauden työkokemus alalta. Itsehän en pidä itseäni vielä millään tapaa ammattilaisena tuolla kokemuksella, mutta TE-toimistolla olivat sitä mieltä.

Sitten meni päivä, kaksi, niin sähköpostiin oli tullut TE-toimistolta työtarjous, että vastaa tähän tarjoukseen tai muuten karenssi uhkaa. Pakkohan se oli siihen vastata, mutta se, että kun asun Turussa ja työpaikka oli Nousiaisissa, niin ensimmäinen ajatus oli se, että liikkuuko julkiset edes siihen aikaan, että olisin aamu kahdeksalta Nousiaisissa. Tästä sitten mentiin ehkä noin viikko eteenpäin, niin TE-toimistolta tuli toinen työtarjous, johon oli myös pakko vastata. Onneksi tämä paikka oli lähempänä, koska se oli Turun kaupungille, sinänsä huvittavaa, että tämäkin paikka oli kuntarekryn sivuilla, johon olin siis jo lähettänyt tällaisen avoimen, yleispätevän työhakemuksen. Pakko se oli sitten tähänkin vastata, 'tavallaan' uudelleen. Sieltäkään ei ole toistaiseksi mitään kuulunut.

Jotenkin sitten jossain vaiheessa suivaannuin vaan TE-toimiston toiminnasta, koska olin kuulemma liian kokenut työkokeiluun, että vaikka vapaaehtoisesti ja oma-aloitteisesti olin paikan hakenut, että ei tämä näin voi mennä, että kun on kova pyrkimys työelämään ja on valmis tekemään töitä tavallaan ilmaiseksi, että saisin työkokemusta ja, että tämä nyt kaatuu TE-toimiston byrokratiaan. Tavallaan ymmärrän sen heidänkin pointin, mutta se, että olisivatko he iloisempia katsellessaan minua työttömänä, työttömyystilastoissa vai katsoisivatko he vähän sormien lävitse ja päästäisivät minut työkokeiluun. Koska annoin heille vähän negatiivis-sävytteistä palautetta, niin olin päätynyt heidän johonkin omaan rekisteriinsä. Tämä selvisi, kun viimeksi kävin TE-toimistolla, että ahaa, olet antanut negatiivista palautetta. Sinänsä koin, että tämä palaute oli ihan oikeutettua ja että kun lisäsin siihen vielä sen, että tämä työnantaja joka olisi minut halunnut ottaa työkokeiluun, oli kovin pahoillaan siitä, jos en pääsekään ja olin kuitenkin hyvin tervetullut heille työkokeiluun.

Viime viikolla sitten kävin vielä viimeisen kerran TE-toimistolla ihmettelemässä työkokeilupaikkaa, kun ei ollut mitään kuulunut ja siitä oli jo viikko, kun kävin työhaastattelussa. Olin varmasti vähän kärsimätönkin asian suhteen, mutta itseni kannalta koin sen tärkeäksi selvittää, että tietää sitten vähän miten suhtautua syksyyn. Loppu hyvin ja kaikki hyvin, pitkään siinä keskusteltiin ja mietiskeltiin TE-toimistossa ja sopimuksenikin löytyi ja saatiin asiat kuntoon ja vireille ja nyt olen sitten aloittamassa työkokeilua ensi syksynä. Jotenkin vaan tuntui niin turhauttavalta, että jos olet itse valmis työkokeiluun, niin sitten joudut vielä taistelemaan asiasta TE-toimiston kanssa. Onneksi nyt kävi näin ja odotan jo innolla alkavia töitä.