Työttömän arkea

En ole aiheen asiantuntija, vaikka kokemusta aiheesta minulla onkin, sillä olen ollut noin puolet elämästäni työtön. Siihen en ota kantaa, että johtuuko työttömyyteni minusta itsestä, mutta muutenkin on hankalaa löytää työtä yhteiskunnassa, jossa avoimia työpaikkoja on kourallinen hakijoihin nähden. Yhteiskunnassa, jossa työttömiä (ja mahdollisesti luottotiedottomia tai maksuhäiriömerkinnän omaavia) pidetään 2. luokan kansalaisina ja hyvä ettei rikollisina. Ja sen sijaan, että asioihin haettaisiin ratkaisua, työttömille tarjotaan ainoastaan lisää keppiä ja, että vika olisi työttömissä. Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan ole työtön omasta vapaasta tahdostaan vaan siitä syystä, että töitä ei yksinkertaisesti ole tai niitä ei ainakaan riitä kaikille.

Miksi tämä aihe sai minut taas heräämään, niin täyttäessäni työttömyysajan ilmoitusta, yhteenvedossa kerrottiin että peruspäivärahan 500 päivän enimmäismaksuaika päättyi maaliskuun lopulla. Peruspäivärahani on lakkautettu. Lähdin asiaa sitten selvittämään ja koska en ole tosiaan asiantuntija, mutta minusta näyttäisi siltä, että mikään ei varsinaisesti muutu, siirryn ainoastaan työmarkkinatuen piiriin ja suurella todennäköisyydellä siihen lätkäistään omavastuuaika vielä päälle. Niin onko tässä mitään järkeä, että meillä on peruspäiväraha ja työmarkkinatuki, jotka ovat suuruudeltaan samanlaiset, niin eikö se ole aika raskasta ylläpitää kahta eri järjestelmää. Minusta kuulostaa turhalta byrokratialta, jonka perustulo korjaisi. Ansiosidonnaiseen työttömyyspäivärahaan en ota sen enempää kantaa, koska työhistoriani on tosiaan niin lyhyt, josta syystä en ole kuulunut koskaan mihinkään liittoonkaan.

Sitä olen kanssa ihmetellyt, että jos olet työtön tai työkyvytön, niin miksi pitää hakea sairauspäivärahaa? Jos ajattelee työttömiä, työkyvyttömiä tai toimeentulotukiasiakkaita, niin eikö nämä kaikki voisi niputtaa perustuloon? Olisi paljon vähemmän byrokratiaa ja/tai papereiden pyörittelyä ja ainakin perustulon asiakkaat säästyisivät harmailta hiuksilta, kun ei tarvitsisi juosta toimistosta toiseen toimittamassa unohtuneita liitteitä.

Tehdäänkö hävikkiruoasta businesta?

Olen itsekin useasti käynyt leipäjonossa ja välillä yllättynyt siitä, että hävikkiruokaa toisinaan on hyvin paljon, että sitä on tuntunut jäävän vielä leipäjonon jälkeenkin yli. Se on tottakai hyvä, että ruokaa on kaikille, mutta yhtenä päivänä mietin, että eikö se olisi tehtaillekin ekologisempaa ja taloudellisempaa, ettei varsinkaan tietyt linjat puskisi samalla sykkeellä tuotteita ulos, jos ne eivät kerran mene kaupaksi.

Nyt sitten on paljon puhuttu tai ollut otsikoissa nämä hävikkiruokaa hyödyntävät ravintolat ja oliko yksi oikea kauppakin, joka myy (tai miten sen muotoilee) hävikkiruokaa eteenpäin. Sitä en tiedä tai osaa sanoa, että miten tällainen ideologia toimii nyt kun on kyse hävikkiruoasta, mutta jos kaupankäynnistä jotain ymmärrän, niin ostetaan halvalla ja myydään kalliilla. Voi olla, että nämä ravintolat ja mahdolliset kaupat saa raaka-aineet tai elintarvikkeet ilmaiseksi tai pientä korvausta vastaan, mutta sitten se kuten jo aiemmin totesin, niin ne myydään "kalliilla" pois.

Miksi sitten olen tästä huolissani? Sehän on hyvä asia, ettei hävikkiruokaa syntyisi tai että kaikki ruoka tulisi käytettyä, eikä se päätyisi kaatopaikalle? Olen huolissani tästä sen takia, koska olen itsekin nähnyt leipäjonoja ja osa ihmisistä on todella vähävaraisia, että he ovat ikään kuin riippuvaisia niistä ja elää niillä. Miten heille käy sitten, jos kaikki hävikkiruoka siirtyy tällaisiin ravintoloihin tai kauppoihin. Ruoat, jotka he ovat aiemmin saaneet ilmaiseksi, niin mitä sitten tai miten käy sitten kun niille lätkäistäänkin 2 euron hintalappu? Onko kaikilla varaa siihen?

En pidä tällaisia ravintoloita tai kauppoja pahana asiana, en ollenkaan, mutta olen sitä mieltä ettei ne saa vaikuttaa leipäjonoihin tai niiden toimintaan. Hallitus on varmasti iloinen siitä, jos leipäjonojen pituudet lyhenevät, mutta jos kolikon kääntöpuolena on se, että osa ihmisistä jää kokonaan ilman ruokaa, jos ei ole varaa maksaa edes sitä (tässä tapauksessa fiktiivistä) 2 euroa ruoasta, niin se on minusta väärin.

Työkokeilijalla ei ole varaa sairastaa

Tämä on asia, joka on ajankohtainen ja jota olen miettinyt juuri sen ajankohtaisuuden vuoksi. Voi olla, että otsikon väittämä koskettaa myös ihmisiä, jotka ovat mukana kuntouttavassa työtoiminnassa.

Jos ajatellaan tilannetta, että olet aloittanut työkokeilun työpaikalla, jossa vaaditaan sairaanhoitajan tai lääkärintodistusta jo 1. päivältä, kun olet sairastunut tai kun sairastut. Työkokeilijat eivät välttämättä voi tai eivät saa käydä työterveyslääkärillä, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää julkinen terveydenhuolto ja äkillisissä tai akuuteissa tapauksissa se on sitten päivystys, että saat sitä kautta sitten sairaanhoitajan tai lääkärintodistuksen. Tämä todistus ei tietenkään ole ilmainen, että se maksaa arviolta 10-20 euroa. Sitten jos ajatellaan, että olet saanut 2-4 päivän sairasloman, niin epäilen ettei Kela maksa näiltä päiviltä ylläpitokorvausta ollenkaan, koska olet kotona sairaana, etkä työkokeilussa. Jos tämä asia menee näin kuten olen ajatellut, niin silloin tällainen pienikin sairasloma voi siis tehdä suurenkin loven työkokeilijan kuukausituloihin, jotka jo lähtökohtaisesti ovat pienet.

Kun moni ihminen on sitä mieltä, että työkokeilun voi rinnastaa orjatyöhön, niin tämä vaan puoltaa sitä, jos ei tavallaan ole varaa sairastaa, eikä asiassa tulla yhtään vastaan, niin pahimmassa tapauksessa nämä työkokeilijat menevät kipeänä töihin, koska pelkäävät menettävänsä 9 euron ylläpitokorvauksen, eivätkä halua maksaa päivystyskäyntejä, jotka minusta saisivat olla ilmaisia näille työkokeilijoille, koska ei edes tuo 9 euron ylläpitokorvaus riitä kattamaan sitä päivystyskäyntiä.



  

Työllistymisen vaikeudesta

Tämä asia ehti jo oikeastaan ratketa, mutta ajattelin siitä silti kirjoittaa, mutta kerron siitä tämän blogipäivityksen loppupuolella, vaikka ei tätä blogia varmaankaan käy juuri kukaan lukemassa, mutta aiheena tämä oli nyt omassa elämässäni hyvin ajankohtainen.

Jos nyt karrikoidusti ajatellaan työttömyyttä, sitä tilannetta mikä se on ollut ja vähän mikä se on tällä hetkellä, että avoimia työpaikkoja meillä on noin 40 000 ja työttömiä vuorostaan on se lähemmäs 400 000, niin numerotkin sen kertovat, ettei kaikille työttömille töitä riitä ja että työpaikoista joudutaan todella kilpailemaan. Muutenkin vähän tuntuu, että Työ- ja elinkeinoviraston vaatimukset työn vastaanottamiseen on menneet melkolailla mahdottomiksi, jos työ pitäisi ottaa vastaan sanotaan noin 100 kilometrin säteellä, niin miten se liikkuminen, jos ei ole omaa autoa ja julkiset eivät liiku siihen aikaan, ajatellaan nyt esimerkiksi vaikka vuorotyötä.

Työttömien määrä on jo itsessään niin suuri, että tästäkin asiasta osa lehtiä on ehtinyt kirjoittaa, ettei lähes tulkoonkaan kaikki ole työkykyisiä, mutta silti he ovat työttömiä ja nauttivat työttömyysturvaa. Mitä olen tätä asiaa miettinyt, niin se, jos olet pitkäaikaistyötön, niin se saattaa vaikuttaa työttömään terveydellisesti, saattaa esiintyä yksinäisyyttä, masentuneisuutta, päihdeongelmaa. Eristäytyneisyyttä unohtamatta, siitä minullakin on kokemusta, että ei ole rahaa lähteä mihinkään, sitten päivät kuluvat kotona peukaloita pyöritellen, vaikka oikeastihan työttömien päivät pitäisi kulua siihen, että etsitään sitä työtä ja yritetään selvitä arjesta päivä kerrallaan ja jos joku onnekas töitä löytää, niin se on melkein kun löytäisi neulan heinäsuovasta.

Mediassa, työttömyydestä on nyt paljon puhuttu, koska väistämättä se on suuri ongelma ja laskee muun muassa ostovoimaa, jos ei ole rahaa millä ostaa. Paljon on myös puhuttu niin sanotusta orjatyöstä, eli työkokeilusta, kuntouttavasta työtoiminnasta, sekä työnäytteestä, eli viimeisimmästä työministerin saamasta aivopierusta.
 
Mitä tähän sitten tulee, niin olen kuullut sellaisiakin tarinoita, että työtön on liian 'sairas' vastaanottamaan työtä, mutta liian terve ollakseen eläkkeellä. Tässä on tavallaan, kaiketi ne lääkäriasetelmat vastakkain, kun meillä on kunnallisia lääkäreitä, työterveyslääkäreitä, sekä sitten nämä Kelan omat lääkärit, jos heidän lausunnot ovat ristiriidassa keskenään, toinen on toista mieltä ja toinen toista. Jos tällainen henkilö on työtön ja kuuluu työttömyysetuuden piiriin, niin tämä saattaa kuulostaa hurjalta ja kalliilta ajatukselta, mutta eikö se olisi kaikille helpompaa, että tällainen henkilö pääsisi sitten eläkkeelle. Tämä on jo sen ihmisen kannalta haastavaa ja raastavaa, jos pompotellaan lääkäriltä toiselle tai luukulta toiselle. Tämä siivoaisi myös työttömyyttä koskevia tilastoja, mutta en osaa muuten sanoa miten se vaikuttaisi. Se, että jos työkyvytön työtön, joka nauttii työttömyysetuudesta saa enemmän rahaa niin, kuin ollakseen eläkeläinen, niin tällaista tilannetta en kenellekään halua, koska rahat ovat kaikilla tiukassa.

Jotenkin tämä tilanne työttömien ja töiden osalta on niin ristiriitainen, siitä nyt ei varmasti ole kysymystäkään, etteikö työtön haluaisi töihin, mutta keinot työn saantiin on heikot. Jo mainitut työkokeilu ja kuntouttava työtoiminta on minusta askel oikeaan suuntaan, vaikka onhan se kieltämättä sellaista 'orjatyötä', josta ei esimerkiksi eläkettä kerry, eikä se välttämättä auta työllistymisyyteen, ettei välttämättä saa sitä jalkaa oven väliin tai sitten työnantajasta riippuen voi olla, että he kierrättävät näitä työkokeilijoita. Työkokeilijoiden kierrätys on sinänsä väärin ja jos en väärin muista, niin siihenkin on tai ollaan vähintään puuttumassa.

Kannustinloukut on yksi asia mikä tulisi purkaa tai keksiä sille jokin ratkaisu, ettei ne olisi enää työn vastaanottamisen esteenä. Se, että jos tienaat enemmän sillä, että istut kotona, kun että olisit työssä, niin se kuulostaa jotenkin hurjalta.

Paljon olen kuullut puhetta myös palkkaukseen liittyen, työntekijän 'aiheuttamista' sivukuluista, puhutaan myös työn sivukuluista, niin nämä sivukulut tulisi myös jotenkin ratkaista sillä tapaa, ettei ne olisi esteenä. Olen aika vakuuttunut siitä, että työnantajat palkkaisivat lisää väkeä, jos nämä sivukulut eivät olisi niin tähtitieteelliset.   

--

Valmistuin nyt kesäkuussa ammattitutkintoon. Valmistumisen jälkeen tottakai edessä oli ilmoittautuminen työvoimatoimistoon. Sitä seurasi se CV-netin päivittäminen, sekä avoimien työpaikkojen selaaminen. Avoimia työpaikkoja ei hirveästi ollut tältä alalta, johon valmistuin, niin päätin tehdä avoimen hakemuksen myös kuntarekryn sivuille.

Tämän jälkeen päätin sitten omatoimisesti tai oma-aloitteellisesti alkaa etsimään töitä ja löysinkin työpaikan tai jos tarkkoja ollaan niin työkokeilupaikan, heillä oli toki mahdollista palkata myös palkkatyöhön. Edellä jo vähän otinkin kantaa tähän työkokeiluun, että osa näkee sen 'orjatyönä', mutta näin sen enemmän mahdollisuutena, että saisin kokemusta uudelta alalta. Kävin sitten haastattelussa ja minut toivotettiin tervetulleeksi töihin. Tässä vaiheessa olin 'into piukassa', koska ei tarvinnut miettiä mitä syksyllä tekee.

Koska työkokeilupaikka oli ikään kuin varmistunut, niin päätin käydä TE-toimistolla kysymässä työkokeilupaikasta ja onko minulla mahdollisuutta palkkatukeen. Tästä ne ongelmat tai sanotaan, että 2 viikon piina alkoi. TE-toimiston täti katsoi koneeltaan, että palkkatukeen minulla ei ollut mahdollisuutta ja että kuulemma työkokeilukin oli vähän siinä, ja siinä, koska olin kuulemma liian kokenut tälle alalle, koska minulla oli tutkinto, sekä 10 kuukauden työkokemus alalta. Itsehän en pidä itseäni vielä millään tapaa ammattilaisena tuolla kokemuksella, mutta TE-toimistolla olivat sitä mieltä.

Sitten meni päivä, kaksi, niin sähköpostiin oli tullut TE-toimistolta työtarjous, että vastaa tähän tarjoukseen tai muuten karenssi uhkaa. Pakkohan se oli siihen vastata, mutta se, että kun asun Turussa ja työpaikka oli Nousiaisissa, niin ensimmäinen ajatus oli se, että liikkuuko julkiset edes siihen aikaan, että olisin aamu kahdeksalta Nousiaisissa. Tästä sitten mentiin ehkä noin viikko eteenpäin, niin TE-toimistolta tuli toinen työtarjous, johon oli myös pakko vastata. Onneksi tämä paikka oli lähempänä, koska se oli Turun kaupungille, sinänsä huvittavaa, että tämäkin paikka oli kuntarekryn sivuilla, johon olin siis jo lähettänyt tällaisen avoimen, yleispätevän työhakemuksen. Pakko se oli sitten tähänkin vastata, 'tavallaan' uudelleen. Sieltäkään ei ole toistaiseksi mitään kuulunut.

Jotenkin sitten jossain vaiheessa suivaannuin vaan TE-toimiston toiminnasta, koska olin kuulemma liian kokenut työkokeiluun, että vaikka vapaaehtoisesti ja oma-aloitteisesti olin paikan hakenut, että ei tämä näin voi mennä, että kun on kova pyrkimys työelämään ja on valmis tekemään töitä tavallaan ilmaiseksi, että saisin työkokemusta ja, että tämä nyt kaatuu TE-toimiston byrokratiaan. Tavallaan ymmärrän sen heidänkin pointin, mutta se, että olisivatko he iloisempia katsellessaan minua työttömänä, työttömyystilastoissa vai katsoisivatko he vähän sormien lävitse ja päästäisivät minut työkokeiluun. Koska annoin heille vähän negatiivis-sävytteistä palautetta, niin olin päätynyt heidän johonkin omaan rekisteriinsä. Tämä selvisi, kun viimeksi kävin TE-toimistolla, että ahaa, olet antanut negatiivista palautetta. Sinänsä koin, että tämä palaute oli ihan oikeutettua ja että kun lisäsin siihen vielä sen, että tämä työnantaja joka olisi minut halunnut ottaa työkokeiluun, oli kovin pahoillaan siitä, jos en pääsekään ja olin kuitenkin hyvin tervetullut heille työkokeiluun.

Viime viikolla sitten kävin vielä viimeisen kerran TE-toimistolla ihmettelemässä työkokeilupaikkaa, kun ei ollut mitään kuulunut ja siitä oli jo viikko, kun kävin työhaastattelussa. Olin varmasti vähän kärsimätönkin asian suhteen, mutta itseni kannalta koin sen tärkeäksi selvittää, että tietää sitten vähän miten suhtautua syksyyn. Loppu hyvin ja kaikki hyvin, pitkään siinä keskusteltiin ja mietiskeltiin TE-toimistossa ja sopimuksenikin löytyi ja saatiin asiat kuntoon ja vireille ja nyt olen sitten aloittamassa työkokeilua ensi syksynä. Jotenkin vaan tuntui niin turhauttavalta, että jos olet itse valmis työkokeiluun, niin sitten joudut vielä taistelemaan asiasta TE-toimiston kanssa. Onneksi nyt kävi näin ja odotan jo innolla alkavia töitä.

Ajatus luottotiedoista ja niiden menettämisestä ja kuinka se vaikeuttaa elämää

Hetken aikaa mietin, niin olen edelleen sitä mieltä että parhaat ideat syntyvät öisin, tämäkin tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Suomessa kun on nyt vallallaan vaihe, missä köyhät köyhtyy ja rikkaat rikastuu, eikä valoa tunnelin päässä näy, pikemminkin päinvastoin. Nyt suuri osa suomalaisista on jo maksuvaikeuksista ja on otettu haista-paska-pika-vippejä, että on saatu maksettua edelliset pois, siinä vaiheessa olet yleensä jo aika syvällä kuopassa, josta ei niin vaan nousta ja olet suuressa vaarassa, että luottotiedot lähtevät seuraavaksi. Sääntö-suomi innostuisi tästä ideasta varmaan niin, että housut repeäisi ja kukkahatut olisivat astelleet jo barrikaadeille, mutta idea menee jotenkin niin, vähän samaan tapaan kuin vakuutusyhtiöt, eli ideana on antaa tällainen sijais-luottotieto, pientä proviikkaa vastaan. Ajatellaan nyt, että meidän Matti täällä Turussa on juuri kokenut konkurssin, koska heikoimmat puukengät eivät enää myyneetkään, koska Hollantilaiset sijoittavat nykyään enemmän tulppaaneihin, no. Matti koki konkurssin ja sen yhteydessä lähti luottotiedot. Matti kipittää TE-toimistolle, josta sanotaan, että meillä olisi Uudessa-Kaupungissa töitä tarjolla Valmetin tehtaalla. Matti tuumii, niin, mutta se tarvitsee oman auton käyttöä, että sinne pääsee. Matti ostaa auton, mutta ei saa autoon vakuutusta, koska vakuutuksen ottaminen vaatii luottotietoja. Esimerkiksi tässä kohtaa sijais-luottotiedot astuisivat kuvioihin, yritys ottaa vakuutuksen Matille, ns. omiin nimiin, josta Matti maksaa sitten pientä provikkaa yritykselle. Olihan tämä vähän kaukaa haettua, mutta ajatus tärkein. Asiakkaista ei tällä menolla olisi yrityksellä ainakaan pulaa. Välillä tämä nokkeluuteni yllättää minutkin ja jos tästä joku nyt saa päähänsä perustaa ko. firman, niin siitä vaan, minulle siitä ei tarvitse proviikkaa maksaa, olisin varmaan itsekin sen asiakkaana.

Pohdintoja eduskunnasta, sen tarpeellisuudesta ja mahdollisista muutoksista

Kävin tätä asiaa miettimään jo kesällä, mutta en ole saanut sitä mielestäni ulos, vaan säännöllisin väliajoin olen pysähtynyt asiaa miettimään. Tämä kesä ja alku syksy on ollut sanotaan, että mielenkiintoista aikaa.

Mielestäni nykyinen eduskunta on hyvä ja tarpeellinen sellaisenaan, mutta asia jota en täysin ymmärrä on se, että miksi eduskunnalla täytyy olla jäseniä, eli kansanedustajia noin 200 kappaletta? Suomi on kuitenkin aika pieni maa, niin minusta tuosta 200: sta kansanedustajasta voisi leikata noin puolet ja yleensä, kansanedustajat äänestetään eduskuntaan, niin ottaisin tähän jonkinlaisen kriteerin myös koulutukselle, että kansanedustaja olisi myös pätevä niihin tehtäviin, johon hänet valitaan. Tämä sama koulutuskriteeri olisi myös silloin olemassa, kun ministereitä valitaan ja tarvittaessa minusta heille voisi myös järjestää koulutusta, työtehtäviin liittyen, että he ymmärtäisivät ja osaisivat toimia sillä tapaa, kuin heiltä odotetaan.

Tänä syksynä on paljon puhuttu pakolaisista, maahanmuutosta ja hallituksen leikkauksista, niin mainitsin jo, että kansanedustajien määrästä voisi leikata noin puolet, koska minulla on ainakin sellainen tunne, ettei kaikki kansanedustajat tee heille osoitettuja tehtäviä tai töitä. Siinä mielessä tämä ei tietenkään olisi mikään suuri säästö, mutta minusta se olisi kuitenkin jollain tapaa oikeutettu, koska aiemmin tänä syksynä on puhuttu pakolaisista ja maahanmuuttajista elintasosurffareina, niin jos kansanedustaja tai -edustajat eivät tee heille kuuluvia tehtäviä ja nauttivat noin 5 000 euron kuukausituloista, niin minusta he ovat suurempia elintasosurffareita.

Samalla tapaa leikkaisin eduskunnan jäsenien, eli kansanedustajien etuuksia, bonuksia ja/tai muita palkkioita ja varmasti yksi tärkeimmistä pointeista on se, että kaikki leikkaukset joita hallitus suunnittelee koskee yhtälailla heitä, kun normaaleja kansalaisia. Minusta heidän tulisi näyttää esimerkkiä ja olla yhtälailla kaikissa talkoissa mukana, koska ihmisiä hekin vain ovat.

Edellä päästiin jo kansanedustajien palkkoihin kiinni, niin vaikka kansanedustajat ovat tärkeitä ja he ovat luottamustehtävissä, niin silti heidän palkkansa on minusta suuri, siihen nähden, että useimmat tuntemistani henkilöistä tulee toimeen 1 000 - 2 500 euron kuukausituloilla ja kaikki eivät tienaa edes tuota 1 000 euroa kuukaudessa. Minusta kansanedustajatkaan eivät ole mitään jumalia, että heitä pitäisi lahjoa ja palvoa, eli ihan hyvin he voisivat tulla myös vastaan palkanalennuksilla ja tämä koskee minusta myös muita yritysjohtajia. Tietysti se, että jos palkkoja paljon alennetaan, niin sitten rahaa on vähemmän liikkeellä, mutta minusta toisaalta sekin on parempi vaihtoehto kuin se, että verot maksetaan ulkomaille tai kikkaillaan muuten verojen kanssa.

Minkälainen olisi sitten minun eduskuntani?

Minun eduskuntani olisi sellainen, jossa jäseniä olisi maksimissaan 100 kappaletta ja jossa jäsenet valittaisiin puoliksi kansanäänestyksen ja puoliksi koulutuksen avulla, varmistaen sen, että he olisivat päteviä tehtävissään. Lisäksi luopuisin kokonaan tästä hallitus- ja oppositio-asetelmasta, niin että päätökset tehtäisiin yhdessä niin, että siellä olisi kaikkien puolueiden edustajia ja päätöksien tueksi ottaisin vielä käyttöön suoran demokratian, että myös kansalaisilla olisi pienimuotoinen, näennäinen, mahdollisuus osallistua päätöksen tekoon. Haen suoralla demokratialla sitä, että kaikki suomen kansalaiset ovat sitten tehtyjen päätöksien takana.

Tässä ajatukseni päällisin puolin ja varmasti palaan vielä tähän aiheeseen, koska minulla jäi sellainen tunne, että jonkin asian unohdin. Näin loppuun sanoisin, että oli talkoot, kuin talkoot, niin suotavaa olisi, että kaikki niihin osallistuvat ja kantavat niistä vastuunsa.

Suomen talouden ja -viennin sudenkuopat ja pullonkaulat

Talous ei ole omia vahvuus- tai mukavuusalueita, koska omakin talous on täysin retuperällä, mutta eilinen uutinen siitä että Nanso Group Oy aloittaa yt-neuvottelut, sai minut ajattelemaan Suomen taloutta ja -vientiä. Mitä asialle voisi tehdä?

Ensimmäinen ajatus liittyy teollisuuteen, sellaiseen suureen, mega-luokan teollisuuteen, jossa joko valmistetaan todella suuria juttuja tai vähän pienempiä. Tarvitseeko Suomi sitten teollisuutta? Mielestäni ei, mutta mm. laiva- ja metsäteollisuus on Ok. Toki, jos teollisuutta Suomessa haluaa harjoittaa, niin hyvä niin, mutta ei sillä kuuhun nousta. Toki olen kuullut huhuja mm. laivateollisuudesta, ettei sielläkään juuri virheille ole varaa, laatukriteerit ovat vedetty tiukoille ja palkat minimiin, jolloin suuret herrat ja sijoittajat pääsevät hyvin osingoille. Miksi Suomi ei sitten tarvitse suurta teollisuutta, annan sille kolme syytä. Sijainti, yhteydet ja se, että teollisuutta harjoitetaan halvemmalla muualla. Lisäksi oli vielä jokin syy, mutta se unohtui. Eikun, muistin. Tilapäisesti antarktiset olosuhteet.

Toinen ajatus liittyy siihen, että meillä Suomessa on ollut sellainen 'myytti', että meillä olisi aina yksi suuri yritys, joka kannattalee meitä veden pinnalla. Tässä viittaan Nokiaan, mutta kuinka sitten kävikään. Tämäkään ei minusta väärin ole, sillä onhan meillä ollut 'tähdenlentoja' kuten SuperCell, mutta sittemmin, minusta tämäkin joko fuusioitui tai myytiin ulkomaille. Korjata saa vapaasti, jos olen väärässä. Nyt kun puhutaan ylipäätään suomalaista IT-skenestä, niin osaajia meiltä löytyy ja alan yrityksiäkin vielä, mutta ihmettelen tosiaan tuota myynti- ja fuusioitumisvimmaa, joka on meneillään. Eikö olisi parempi pysyä itsenäisenä, suomalaisena yrityksenä? Ja minusta Suomen tulisi luopua verkkovakoilu ja -urkinta ajatuksestaan, sillä Suomesta ehdittiin jo hetken aikaa puhua verkon turvasatamana ja palvelinkeskusmaana ja että yrityksiä olisi kiinnostuneita tulemaan suomeen, mutta veikkaan jos täällä aletaan vakoilla ja urkkia yrityksiä 24/7, kovin monikaan yritys ei halua tulla enää Suomeen.

Kolmas ajatus liittyy sitten työttömyyteen, jos meillä on tällä hetkellä noin 200 000 työtöntä, niin miten he pääsisivät työelämään kiinni ja harjoittamaan ammattia. Sanotaan, että tätä ajatusta en ole vielä ajatellut niin pitkälle, mutta hetken kuitenkin. Tämä ajatus koskee lähinnä niitä työttömiä ihmisiä, jotka ovat luovia, käteviä käsistään ja tekevät tavallaan uniikkeja tuotteita, joita ei jokaisella naapurilla ole. Voivat he toki tuottaa sarjatuotantoakin. Suomessa toimii lukuisia osuuskuntia kuten eezy ja ukko, jolloin yksityinenkin ihminen voi harjoittaa ammattia, koska verotuksen ja muut paperiasiat hoitaa osuuskunta. Ideani ei jää pelkästään tähän osuuskuntaan vaan koska vähän IT-alan ihmisiä itsekin olen, niin tarkoituksena olisi perustaa verkkokauppa, jonka tähtäimenä on koti- ja ulkomaan markkkinat. Valmiita verkkokauppasovelluksia on lukuisia, mutta ajatuksena on sovittaa ne kunkin ammatinharjoittajan vaatimuksia koskevaksi. Sanotaan vaikka niin, että meillä on puuseppä, joka tekee uniikkeja pöytiä asiakkailleen, niin sovelluksessa asiakas voisi muokata tuotettaan haluamamakseen, millaiset jalat hän haluaa, värin, puunlaadun, mitä puusta nyt ikinä keksiikään, kaiverrukset. Tietysti tätä ajatusta voi jo olemassa olevat yrityksetkin soveltaa.

Vaikka me suomalaiset olemme digi-kansaa, niin silti emme osaa hyödyntää sen kaikkia mahdollisuuksia. Kaikilla ei ole osaamista, kaikkia se ei taas kiinnosta. Tämä pitäisi saada korjattua, koska luin hiljattain helsingin sanomien artikkelin koskien suomalaista verkkokauppaa tai kaupankäyntiä, niin siitä paljastui että "Suomalainen verkkokauppa myy keskimäärin kolmeen maahan, kun tanskalaisella asiakkaita on 11 maasta.". Sehän olisi hirveä lisä, jos saataisi myynti ulottumaan esimerkiksi 6-8 maahan, pienellä markkinoinnilla, puskaradioinnilla ja hakukoneoptimoinnilla myynti saattaisi lisääntyä entisestään. Luin myös aiemmin, että suomalaisessa verkkokaupassa ja sen käynnissä on ollut ongelmana Posti. En tiedä onko Posti edelleen ongelmana, mutta eikö meillä ole muitakin tapoja lähettää ja vastaanottaa paketteja, jos Posti itsessään tekee asiasta vaikeaa tai kallista? Jos taas kokee maksuliikenteen ongelmana, niin siihenkin on olemassa jo hyvin monipuolinen ja turvallinen palvelu tai valuutta, tämä on Bitcoin.

Tässä taas vähän ajatuksia, jotka olivat liian pitkiä yhteen tilapäivitykseen. Kyllä me tästä vielä nousemme, meidän tulee vaan ajatella, innovoida, kehittää, puhaltaa yhteen hiileen ja jos muu ei auta, niin sitten mennään sillä suomalaisella sisulla. Osaamista suomesta löytyy monelta eri osa-alueelta, eri ammateista, meidän tulisi unohtaa se omaan napaan tuijottelu ja auttaa kanssakulkijoita pyyteettömästi tai pientä korvausta vastaan. Sitten kun asiat alkavat taas rullaamaan, niin tuota korvausta voi toki nostaa.