tiistai 15. syyskuuta 2015

Pohdintoja eduskunnasta, sen tarpeellisuudesta ja mahdollisista muutoksista

Kävin tätä asiaa miettimään jo kesällä, mutta en ole saanut sitä mielestäni ulos, vaan säännöllisin väliajoin olen pysähtynyt asiaa miettimään. Tämä kesä ja alku syksy on ollut sanotaan, että mielenkiintoista aikaa.

Mielestäni nykyinen eduskunta on hyvä ja tarpeellinen sellaisenaan, mutta asia jota en täysin ymmärrä on se, että miksi eduskunnalla täytyy olla jäseniä, eli kansanedustajia noin 200 kappaletta? Suomi on kuitenkin aika pieni maa, niin minusta tuosta 200: sta kansanedustajasta voisi leikata noin puolet ja yleensä, kansanedustajat äänestetään eduskuntaan, niin ottaisin tähän jonkinlaisen kriteerin myös koulutukselle, että kansanedustaja olisi myös pätevä niihin tehtäviin, johon hänet valitaan. Tämä sama koulutuskriteeri olisi myös silloin olemassa, kun ministereitä valitaan ja tarvittaessa minusta heille voisi myös järjestää koulutusta, työtehtäviin liittyen, että he ymmärtäisivät ja osaisivat toimia sillä tapaa, kuin heiltä odotetaan.

Tänä syksynä on paljon puhuttu pakolaisista, maahanmuutosta ja hallituksen leikkauksista, niin mainitsin jo, että kansanedustajien määrästä voisi leikata noin puolet, koska minulla on ainakin sellainen tunne, ettei kaikki kansanedustajat tee heille osoitettuja tehtäviä tai töitä. Siinä mielessä tämä ei tietenkään olisi mikään suuri säästö, mutta minusta se olisi kuitenkin jollain tapaa oikeutettu, koska aiemmin tänä syksynä on puhuttu pakolaisista ja maahanmuuttajista elintasosurffareina, niin jos kansanedustaja tai -edustajat eivät tee heille kuuluvia tehtäviä ja nauttivat noin 5 000 euron kuukausituloista, niin minusta he ovat suurempia elintasosurffareita.

Samalla tapaa leikkaisin eduskunnan jäsenien, eli kansanedustajien etuuksia, bonuksia ja/tai muita palkkioita ja varmasti yksi tärkeimmistä pointeista on se, että kaikki leikkaukset joita hallitus suunnittelee koskee yhtälailla heitä, kun normaaleja kansalaisia. Minusta heidän tulisi näyttää esimerkkiä ja olla yhtälailla kaikissa talkoissa mukana, koska ihmisiä hekin vain ovat.

Edellä päästiin jo kansanedustajien palkkoihin kiinni, niin vaikka kansanedustajat ovat tärkeitä ja he ovat luottamustehtävissä, niin silti heidän palkkansa on minusta suuri, siihen nähden, että useimmat tuntemistani henkilöistä tulee toimeen 1 000 - 2 500 euron kuukausituloilla ja kaikki eivät tienaa edes tuota 1 000 euroa kuukaudessa. Minusta kansanedustajatkaan eivät ole mitään jumalia, että heitä pitäisi lahjoa ja palvoa, eli ihan hyvin he voisivat tulla myös vastaan palkanalennuksilla ja tämä koskee minusta myös muita yritysjohtajia. Tietysti se, että jos palkkoja paljon alennetaan, niin sitten rahaa on vähemmän liikkeellä, mutta minusta toisaalta sekin on parempi vaihtoehto kuin se, että verot maksetaan ulkomaille tai kikkaillaan muuten verojen kanssa.

Minkälainen olisi sitten minun eduskuntani?

Minun eduskuntani olisi sellainen, jossa jäseniä olisi maksimissaan 100 kappaletta ja jossa jäsenet valittaisiin puoliksi kansanäänestyksen ja puoliksi koulutuksen avulla, varmistaen sen, että he olisivat päteviä tehtävissään. Lisäksi luopuisin kokonaan tästä hallitus- ja oppositio-asetelmasta, niin että päätökset tehtäisiin yhdessä niin, että siellä olisi kaikkien puolueiden edustajia ja päätöksien tueksi ottaisin vielä käyttöön suoran demokratian, että myös kansalaisilla olisi pienimuotoinen, näennäinen, mahdollisuus osallistua päätöksen tekoon. Haen suoralla demokratialla sitä, että kaikki suomen kansalaiset ovat sitten tehtyjen päätöksien takana.

Tässä ajatukseni päällisin puolin ja varmasti palaan vielä tähän aiheeseen, koska minulla jäi sellainen tunne, että jonkin asian unohdin. Näin loppuun sanoisin, että oli talkoot, kuin talkoot, niin suotavaa olisi, että kaikki niihin osallistuvat ja kantavat niistä vastuunsa.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti