tiistai 15. syyskuuta 2015

Pohdintoja eduskunnasta, sen tarpeellisuudesta ja mahdollisista muutoksista

Kävin tätä asiaa miettimään jo kesällä, mutta en ole saanut sitä mielestäni ulos, vaan säännöllisin väliajoin olen pysähtynyt asiaa miettimään. Tämä kesä ja alku syksy on ollut sanotaan, että mielenkiintoista aikaa.

Mielestäni nykyinen eduskunta on hyvä ja tarpeellinen sellaisenaan, mutta asia jota en täysin ymmärrä on se, että miksi eduskunnalla täytyy olla jäseniä, eli kansanedustajia noin 200 kappaletta? Suomi on kuitenkin aika pieni maa, niin minusta tuosta 200: sta kansanedustajasta voisi leikata noin puolet ja yleensä, kansanedustajat äänestetään eduskuntaan, niin ottaisin tähän jonkinlaisen kriteerin myös koulutukselle, että kansanedustaja olisi myös pätevä niihin tehtäviin, johon hänet valitaan. Tämä sama koulutuskriteeri olisi myös silloin olemassa, kun ministereitä valitaan ja tarvittaessa minusta heille voisi myös järjestää koulutusta, työtehtäviin liittyen, että he ymmärtäisivät ja osaisivat toimia sillä tapaa, kuin heiltä odotetaan.

Tänä syksynä on paljon puhuttu pakolaisista, maahanmuutosta ja hallituksen leikkauksista, niin mainitsin jo, että kansanedustajien määrästä voisi leikata noin puolet, koska minulla on ainakin sellainen tunne, ettei kaikki kansanedustajat tee heille osoitettuja tehtäviä tai töitä. Siinä mielessä tämä ei tietenkään olisi mikään suuri säästö, mutta minusta se olisi kuitenkin jollain tapaa oikeutettu, koska aiemmin tänä syksynä on puhuttu pakolaisista ja maahanmuuttajista elintasosurffareina, niin jos kansanedustaja tai -edustajat eivät tee heille kuuluvia tehtäviä ja nauttivat noin 5 000 euron kuukausituloista, niin minusta he ovat suurempia elintasosurffareita.

Samalla tapaa leikkaisin eduskunnan jäsenien, eli kansanedustajien etuuksia, bonuksia ja/tai muita palkkioita ja varmasti yksi tärkeimmistä pointeista on se, että kaikki leikkaukset joita hallitus suunnittelee koskee yhtälailla heitä, kun normaaleja kansalaisia. Minusta heidän tulisi näyttää esimerkkiä ja olla yhtälailla kaikissa talkoissa mukana, koska ihmisiä hekin vain ovat.

Edellä päästiin jo kansanedustajien palkkoihin kiinni, niin vaikka kansanedustajat ovat tärkeitä ja he ovat luottamustehtävissä, niin silti heidän palkkansa on minusta suuri, siihen nähden, että useimmat tuntemistani henkilöistä tulee toimeen 1 000 - 2 500 euron kuukausituloilla ja kaikki eivät tienaa edes tuota 1 000 euroa kuukaudessa. Minusta kansanedustajatkaan eivät ole mitään jumalia, että heitä pitäisi lahjoa ja palvoa, eli ihan hyvin he voisivat tulla myös vastaan palkanalennuksilla ja tämä koskee minusta myös muita yritysjohtajia. Tietysti se, että jos palkkoja paljon alennetaan, niin sitten rahaa on vähemmän liikkeellä, mutta minusta toisaalta sekin on parempi vaihtoehto kuin se, että verot maksetaan ulkomaille tai kikkaillaan muuten verojen kanssa.

Minkälainen olisi sitten minun eduskuntani?

Minun eduskuntani olisi sellainen, jossa jäseniä olisi maksimissaan 100 kappaletta ja jossa jäsenet valittaisiin puoliksi kansanäänestyksen ja puoliksi koulutuksen avulla, varmistaen sen, että he olisivat päteviä tehtävissään. Lisäksi luopuisin kokonaan tästä hallitus- ja oppositio-asetelmasta, niin että päätökset tehtäisiin yhdessä niin, että siellä olisi kaikkien puolueiden edustajia ja päätöksien tueksi ottaisin vielä käyttöön suoran demokratian, että myös kansalaisilla olisi pienimuotoinen, näennäinen, mahdollisuus osallistua päätöksen tekoon. Haen suoralla demokratialla sitä, että kaikki suomen kansalaiset ovat sitten tehtyjen päätöksien takana.

Tässä ajatukseni päällisin puolin ja varmasti palaan vielä tähän aiheeseen, koska minulla jäi sellainen tunne, että jonkin asian unohdin. Näin loppuun sanoisin, että oli talkoot, kuin talkoot, niin suotavaa olisi, että kaikki niihin osallistuvat ja kantavat niistä vastuunsa.






Suomen talouden ja -viennin sudenkuopat ja pullonkaulat

Talous ei ole omia vahvuus- tai mukavuusalueita, koska omakin talous on täysin retuperällä, mutta eilinen uutinen siitä että Nanso Group Oy aloittaa yt-neuvottelut, sai minut ajattelemaan Suomen taloutta ja -vientiä. Mitä asialle voisi tehdä?

Ensimmäinen ajatus liittyy teollisuuteen, sellaiseen suureen, mega-luokan teollisuuteen, jossa joko valmistetaan todella suuria juttuja tai vähän pienempiä. Tarvitseeko Suomi sitten teollisuutta? Mielestäni ei, mutta mm. laiva- ja metsäteollisuus on Ok. Toki, jos teollisuutta Suomessa haluaa harjoittaa, niin hyvä niin, mutta ei sillä kuuhun nousta. Toki olen kuullut huhuja mm. laivateollisuudesta, ettei sielläkään juuri virheille ole varaa, laatukriteerit ovat vedetty tiukoille ja palkat minimiin, jolloin suuret herrat ja sijoittajat pääsevät hyvin osingoille. Miksi Suomi ei sitten tarvitse suurta teollisuutta, annan sille kolme syytä. Sijainti, yhteydet ja se, että teollisuutta harjoitetaan halvemmalla muualla. Lisäksi oli vielä jokin syy, mutta se unohtui. Eikun, muistin. Tilapäisesti antarktiset olosuhteet.

Toinen ajatus liittyy siihen, että meillä Suomessa on ollut sellainen 'myytti', että meillä olisi aina yksi suuri yritys, joka kannattalee meitä veden pinnalla. Tässä viittaan Nokiaan, mutta kuinka sitten kävikään. Tämäkään ei minusta väärin ole, sillä onhan meillä ollut 'tähdenlentoja' kuten SuperCell, mutta sittemmin, minusta tämäkin joko fuusioitui tai myytiin ulkomaille. Korjata saa vapaasti, jos olen väärässä. Nyt kun puhutaan ylipäätään suomalaista IT-skenestä, niin osaajia meiltä löytyy ja alan yrityksiäkin vielä, mutta ihmettelen tosiaan tuota myynti- ja fuusioitumisvimmaa, joka on meneillään. Eikö olisi parempi pysyä itsenäisenä, suomalaisena yrityksenä? Ja minusta Suomen tulisi luopua verkkovakoilu ja -urkinta ajatuksestaan, sillä Suomesta ehdittiin jo hetken aikaa puhua verkon turvasatamana ja palvelinkeskusmaana ja että yrityksiä olisi kiinnostuneita tulemaan suomeen, mutta veikkaan jos täällä aletaan vakoilla ja urkkia yrityksiä 24/7, kovin monikaan yritys ei halua tulla enää Suomeen.

Kolmas ajatus liittyy sitten työttömyyteen, jos meillä on tällä hetkellä noin 200 000 työtöntä, niin miten he pääsisivät työelämään kiinni ja harjoittamaan ammattia. Sanotaan, että tätä ajatusta en ole vielä ajatellut niin pitkälle, mutta hetken kuitenkin. Tämä ajatus koskee lähinnä niitä työttömiä ihmisiä, jotka ovat luovia, käteviä käsistään ja tekevät tavallaan uniikkeja tuotteita, joita ei jokaisella naapurilla ole. Voivat he toki tuottaa sarjatuotantoakin. Suomessa toimii lukuisia osuuskuntia kuten eezy ja ukko, jolloin yksityinenkin ihminen voi harjoittaa ammattia, koska verotuksen ja muut paperiasiat hoitaa osuuskunta. Ideani ei jää pelkästään tähän osuuskuntaan vaan koska vähän IT-alan ihmisiä itsekin olen, niin tarkoituksena olisi perustaa verkkokauppa, jonka tähtäimenä on koti- ja ulkomaan markkkinat. Valmiita verkkokauppasovelluksia on lukuisia, mutta ajatuksena on sovittaa ne kunkin ammatinharjoittajan vaatimuksia koskevaksi. Sanotaan vaikka niin, että meillä on puuseppä, joka tekee uniikkeja pöytiä asiakkailleen, niin sovelluksessa asiakas voisi muokata tuotettaan haluamamakseen, millaiset jalat hän haluaa, värin, puunlaadun, mitä puusta nyt ikinä keksiikään, kaiverrukset. Tietysti tätä ajatusta voi jo olemassa olevat yrityksetkin soveltaa.

Vaikka me suomalaiset olemme digi-kansaa, niin silti emme osaa hyödyntää sen kaikkia mahdollisuuksia. Kaikilla ei ole osaamista, kaikkia se ei taas kiinnosta. Tämä pitäisi saada korjattua, koska luin hiljattain helsingin sanomien artikkelin koskien suomalaista verkkokauppaa tai kaupankäyntiä, niin siitä paljastui että "Suomalainen verkkokauppa myy keskimäärin kolmeen maahan, kun tanskalaisella asiakkaita on 11 maasta.". Sehän olisi hirveä lisä, jos saataisi myynti ulottumaan esimerkiksi 6-8 maahan, pienellä markkinoinnilla, puskaradioinnilla ja hakukoneoptimoinnilla myynti saattaisi lisääntyä entisestään. Luin myös aiemmin, että suomalaisessa verkkokaupassa ja sen käynnissä on ollut ongelmana Posti. En tiedä onko Posti edelleen ongelmana, mutta eikö meillä ole muitakin tapoja lähettää ja vastaanottaa paketteja, jos Posti itsessään tekee asiasta vaikeaa tai kallista? Jos taas kokee maksuliikenteen ongelmana, niin siihenkin on olemassa jo hyvin monipuolinen ja turvallinen palvelu tai valuutta, tämä on Bitcoin.

Tässä taas vähän ajatuksia, jotka olivat liian pitkiä yhteen tilapäivitykseen. Kyllä me tästä vielä nousemme, meidän tulee vaan ajatella, innovoida, kehittää, puhaltaa yhteen hiileen ja jos muu ei auta, niin sitten mennään sillä suomalaisella sisulla. Osaamista suomesta löytyy monelta eri osa-alueelta, eri ammateista, meidän tulisi unohtaa se omaan napaan tuijottelu ja auttaa kanssakulkijoita pyyteettömästi tai pientä korvausta vastaan. Sitten kun asiat alkavat taas rullaamaan, niin tuota korvausta voi toki nostaa.

Työaikojen korottaminen -- Tarvitaanko sitä, auttaako se mitään?

Suomessa on viime aikoina keskusteltu paljon työaikojen korottamisesta ja se on saanut mm. kansalaisten tuen taakseen, mutta tarvitaanko sitä, auttaako se mitään? Olen viikonloppuna mietiskellyt asiaa ja päätynyt siihen tulokseen, ettei se ole minun mielestä kovin järkevää. Minusta korotuksen tuottama hyöty on aika minimaalinen, eli se olisi lähellä ± 0. Tietysti puolituntia päivässä ei ole paljoa, mutta ehtiikö siinä ajassa tekemään juuri mitään? Joillekin se puolituntia voi olla toki jollain tapaa ratkaiseva.

Mitä tekisin työaikojen korottamisen sijaan? Ensimmäiseksi vähentäisin byrokratiaa, koska tällä hetkellä niin yrittäjät kuin työttömät työnhakijat kärsivät hitaista byrokratian rattaista, joka ei minusta suoranaisesti auta asioita ja koska byrokratian määrä on niin suuri, asioiden käsittelyajat suurenevat. Uskon, että on mahdollista tehdä asiat vähemmällä työ- ja paperimäärällä, helpottaen ja nopeuttaen myös päätöksentekoa.

Mitä yrittäjiin ja yrittäjyyteen tulee, niin minusta olisi tärkeää että heitä tuettaisiin, eikä rankaistaisi. Yrittäjien elämästä on tehty todella hankalaa, miltei mahdotonta, tämän byrokratiaviidakon keskellä. Minusta heitä, ainakin aloittavia yrityksiä tulisi tukea niin sanottujen 0-kuukausien varalta, ettei heidän tarvitsisi heti lopettaa toimintaansa, tietysti yritys voi aina hakea rahoitusta muualta, mutta se on aina velkaa joka tulee joskus maksaa takaisin. Jos huonosti käy, niin yrittäjältä lähtee luottotiedot, sekä saa ammoisen velkataakan niskoilleen. Miten se voi olla niin hankalaa, ettei yrittäjä voisi saada mukautuvaa/sopeutuvaa työttömyyskorvausta? Toinen asia on henkilöstön palkkaaminen, eli tätä prosessia tulisi myös nopeuttaa ja helpottaa, helpottaa siinä määrin ettei yrittäjä joudu maksamaan työntekijälleen kolminkertaista summaa siitä, mitä työntekijä saa palkkaa.

Tästä päästään takaisin työaikojen korottamiseen ja edellä mainittuun byrokratiaviidakkoon. Jos Suomessa on tällä hetkellä noin 300 000-400 000 työtöntä, niin varmasti jollain aloilla voitaisiin jopa laskea työaikoja, sillä työvoimaa riittäisi joko valmiina tai uudelleenkoulutuksen kautta.

Jos ajatellaan esimerkiksi lääkäreitä ja sairaanhoitajia, jotka ovat käsitykseni mukaan aika ylityöllistettyjä, osa väsyneitä ja osa mahdollisen burnoutin partaalla, niin menisitkö itse sellaiselle lääkärille, joka on väsynyt töihinsä? Epäilen. Tässäkin suhteessa heidän työaikoja olisi hyvä vähentää, esimerkiksi lisäämällä työvoimaa ja vaihtelevuutta, niin ettei yhden lääkärin tai sairaanhoitajan tarvitsisi tehdä yli 8-10 tuntisia päiviä. Tämä saattaa olla ihan toiveajattelua?

Mitä muualla maailmassa sitten tapahtuu? Yhden artikkelin mukaan Saksassa ainakin yksi yritys laski työaikaa, työntekijöiden hyvinvointi parani ja yrityksen tuottavuus lähti nousuun. Sittemmin en muista, mitä tapahtui, voi olla että työaikojen lasku kääntyi itseään vastaan. Sitten, nämä on ihan huhupuheita joita olen kuullut aasiasta. Siellähän tehdään pitkiä työpäiviä, se kuuluu osana varmasti heidän kulttuuriin, mutta olen kuullut että jos työpäivä on esimerkiksi 16 tuntia, niin puolet ajasta he käyttävät esimerkiksi internetissä surffailuun. Jos ajatellaan tuottavuutta, niin siinä määrin se on miltei samanlainen kuin meidän työaikamme täällä Suomessa.

Lopuksi ottaisin esille vielä  nämä meidän sähköiset järjestelmät ja nämä työt ja toimistot, kuten TE-toimisto, Kela ja sosiaalitoimisto, joilla on työllistävä vaikutus. Sähköiset järjestelmämme ovat minusta vähän lasten kengissä, eli asiat joutuu usein tekemään kahteen kertaan. Ensin teet hakemuksen sähköisesti ja sitten kun hakemuksesta ei kuulu mitään, joudut tekemään sen uudelleen, perinteiseen paperimalliin. Erityisesti minua tavallaan huvittaa esimerkiksi juuri Kela ja sosiaalitoimisto. Olit sitten nuori, opiskelija, työtön tai eläkeläinen, niin heille tulee toimittaa hirmuinen määrä papereita, jotka he sitten tarkistavat ja lopuksi lottoavat tuleeko voittoa vai ei? Siinä tavallaan sekä hakija että työntekijä tekee miltei saman työn, työntekijällä on toki päätösvalta ja pätevyys siihen, miten asiassa toimitaan. Tämä on esimerkiksi malli esimerkki siitä mitä tarkoitetaan työllä, jolla on työllistävä vaikutus.

Odotan sitä, että sähköiset järjestelmät kehittyvät siihen pisteeseen, että nämä asiat voidaan hoitaa verkossa, ilman että siihen tarvitaan työntekijöitä tarkistamaan samat paperit, jotka hakija on jo tarkistanut. Tässäkin yhteydessä voisi mainita perustulon, niin se helpottaisi hirveästi asioita, ainakin nuorten, opiskelijoiden, työttömien ja hakijoiden osalta. He tekevät tällä hetkellä jo miltei päivätyötä siinä että hakevat kaikki paperit, liitteineen hakemuksiin.

Sitten jokin kaunis päivä, kun työhaastattelu koittaa ja haastattelija kysyy miten olet pitänyt yllä osaamistasi ja kuntoasi? -Siihen voi sitten vastata niin, että en ole ehtinyt, koska päivät ovat menneet papereita täytellessä ja päätöksiä odotellessa.

Tässä nyt sivallettiin montaa asiaa, kun asiat lähtivät toisille raiteille. Ei mitään, mennään näillä.